19. lokakuuta 2016

Elämän äärellä

Kun palaan kesälomalta töihin, minulla on tapana kysyä aina yksi ja sama kysymys ensimmäisenä: Ovatko kaikki elossa? Vuosien saatossa olen todennut, että tässä työssä kysymykseni on aivan olennainen. Tänä vuonna kaikki olivat elossa. Mutta hiljainen hetki rakkaan ihmisen muistolle vietettiin ennen kuin elokuu vaihtui syyskuuksi. Ja syyskuu toi tullessaan toisen suru-uutisen.

Osis-hanke kehittää huumemaailmassa elävien ihmisten vertaistoimintaa. Vertaistoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset tukevat toisiaan, osallistuvat ryhmiin, voimaantuvat ja kouluttautuvat vertaistoimijoiksi; vertaisiksi, jotka auttavat muita apua tarvitsevia.

Toiminnassa mukana olevilla vertaisilla on rankkoja tarinoita kerrottavanaan huumemaailmasta. Tarina voi olla vuoden takaa, tai se voi olla eilisillalta. Jotkut tarinat riipaisevat, jotkut suututtavat. Joidenkin edesottamuksia ei meinaa uskoa todeksi. Onneksi on kauniitakin kertomuksia. On sinnikkyyttä, epäonnistumista mutta myös taas jaloilleen nousemista. Näistä tarinoista voisi kirjoittaa paksun teoksen. Tänä vuonna usean meille tutuksi tulleen ihmisen tarina on päättynyt. Tämähän kuulostaa ihan… elämälle.

Elämä vastassa -blogissa kirjoitetaan siitä, millaista elämä on haittoja vähentävän päihdetyön kentällä – siinä työssä mitä me yhdessä vertaisten kanssa Osis-hankkeessa teemme. Mitä se oikeasti ihmiselle tarkoittaa, kun elämään kuuluu osana päihderiippuvuus? Mitä sävyjä yhteiskunnan palvelujärjestelmä saa tästä näkökulmasta katsottuna? Miltä päihderiippuvuuteen liittyvät asiat näyttävät meidän silmin, ketkä työskentelemme vertaisten kanssa? Siis niiden kanssa, keillä on tai on ollut huumeongelma. Vaikka blogin nimi on Elämä vastassa, emme kirjoita elämän vastaisista asioista. Pikemminkin kirjoitamme ihmisyydestä ilman vastakkainasettelua.

Haittoja vähentävässä päihdetyössä ollaan hyvin konkreettisesti ihmisen elämän äärellä. Kun ihmisen fyysinen kunto on päihteiden käytön vuoksi heikko, mitataan haittojen vähentämisen onnistuminen parhaimmillaan elämällä ja pahimmillaan kuolemalla. Päihde- ja erityisesti huumetyössä haittoja vähennetään useilla tavoilla. Tarjolla on toimintaa, johon päihteitä käyttäväkin voi tulla. Osiksessa voi esimerkiksi tulla mukaan erilaisiin ryhmiin, joissa on keskustelua, toimintaa ja virkistäytymistäkin. Voi itkeä, nauraa ja olla oma itsensä joukossa, jossa kukaan ei tuomitse. Voi auttaa muita ja kouluttautua vertaiseksi, joka neuvoo ja auttaa kaverin esimerkiksi lääkäriin tai opastaa, miten asuntotoimistoon otetaan yhteyttä. Siinä saa omaan arkeensa tekemistä ja hyvää mieltä, kun pystyy olemaan hyödyksi ja avuksi muille. Parhaimmillaan pitkään päihteitä käyttäneelle ihmiselle tulee olo, etten mä oo ihan turha tapaus after all.

Psykososiaalisen tuen lisäksi haittojen vähentämiseen kuuluu tosiasioiden katsominen silmiin sellaisina, kuin ne ovat. Osa huumeita käyttävistä ihmisistä pistää huumeen suoneen ja silloin on syytä olla puhtaat pistosvälineet desinfiointilappuineen saatavilla. Näin ehkäistään tulehduksia (jotka hoitamattomana voivat pahimmillaan johtaa jopa amputaatioihin) ja kun kaikki käyttävät omia, puhtaita välineitä, pysyy tartuntatautien leviäminenkin aisoissa. Näistä asioista haittoja vähentävässä työssä tiedotetaan, neuvotaan ja opastetaan.

Haittoja vähentävä päihdetyö kysyy ihmiseltä ”Mitä sinulle kuuluu?”. Se kuuntelee vastauksen loppuun saakka juoksematta karkuun (ei ole muuten aina helppo rasti!). Se pyrkii myös vastaamaan, kun ihmisellä on tarve, oli se sitten puuttuva asunto, toimeentulotukihakemus, tulehdus jalassa tai rinnalla kulkemista, kuuntelemista tai keskustelua. Tavoitteena ei välttämättä ole päihteiden käytön lopettaminen. Täällä elämää itsessään arvostetaan niin paljon, että sitä vaalitaan, vaikkei ihminen sillä hetkellä olisikaan valmis luopumaan päihteiden käytöstä. Hoitoon lähtemistä toki tuetaan kaikin keinoin. Haittoja vähentävä ideologia voidaankin tavallaan ajatella pyrkimykseksi minimoida elämän kurjuutta. Tai kenties kauniimmin sanottuna hyvinvoinnin lisäämisen tavoitteluksi, johon jokainen ihminen on oikeutettu.

Kun puhutaan huumeista, huumeiden käyttäjistä tai huumemaailmasta, ovat mielipiteet ja asenteet usein mustavalkoisia. Tässä blogissa on tarkoitus tarjota harmaan sävyjä tuolla ajatusmaailmalle – kertoa rehellisesti ja avoimesti, mitä haittoja vähentävässä päihdetyössä tehdään, miten ja millä tarkoitusperillä. Blogin kirjoittajat ovat kehittämishanke Osiksen työntekijöitä; ammattilaisia ja alansa asiantuntijoita. Blogissa kirjoittavat myös ”vierailevat tähdet”, jotka työskentelevät haittoja vähentävässä päihdetyössä. Blogi on suunnattu kaikille aiheesta kiinnostuneille, ja erityisesti niille kansalaisille, jotka haluavat kurkistaa, miltä kolikon kääntöpuolella oikeasti näyttää - paljon puhutaan, mutta usein niin vähillä tiedoilla. Tarkoituksena on avata tämän maailman arkea, sen eri puolia ja niitä asteita, joita itsekin välillä ihmettelemme. Tarinoita riittää - tervetuloa mukaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit julkaistaan. Tervetuloa keskustelemaan!