5. tammikuuta 2017

Kerro, kerro kuvastin, tuleeko minusta isona…huumeidenkäyttäjä?

Oma valinta. On lottovoitto syntyä Suomeen. Jokainen on oman onnensa seppä. Suomessa kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.
Nämä ovat lauseita, joita usein kuulee, kun puhutaan huumeidenkäyttäjistä. Sanotaan, että on oma syy, kun käyttää huumeita, olisit voinut valita myös toisin. Onko asia todella näin? Sanotaan, että Suomessa kaikilla on tasaveroiset mahdollisuudet edetä elämässään ja tehdä, mitä haluaa. Tämän ajatuksen pohjalta on helppo uskoa, että päihteiden käyttö on siis valinta, jonka joku valitsee ja toinen jättää valitsematta.
Kun on työskennellyt huumeita käyttävien ihmisten kanssa, tulee pakostakin pohdittua huumeiden käytön syitä ja seurauksia. Päivittäin kuulee monia eri tarinoita ja ihmiskohtaloita, jotka koskettavat ja laittavat pohtimaan.
Yksi kohtaamistani ihmisistä kertoi, kuinka on kasvanut perheessä, jossa kummatkin vanhemmat käyttivät huumeita. Koti oli täynnä muita käyttäjiä ja aine määritteli perhe-elämän kulun. Jos ainetta oli saatavilla, vanhemmat olivat ylipirteitä ja ahkeria kotona, toisinaan myös lasten kanssa. Välillä heitä ei taas näkynyt moneen päivään. Mikäli aineet olivat loppu, vanhemmat olivat pahantuulisia, masentuneita ja poissaolevia. Lastensuojelu ei nähnyt tai kuullut, mitä kotona tapahtui. Kotona oleminen oli niin sietämätöntä, että 12- vuotiaana pahaa oloa alkoi paeta ainoalla tavalla, johon oli kotona saanut mallin: päihteisiin. Aluksi alkoholiin, sitten kannabikseen ja 14- vuotiaana isän kanssa vedettiin jo yhdessä viivoja.
Toinen kohtaamani ihminen kertoi perheestään, jossa eli neljän siskonsa ja alkoholisoituneen yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Perhe eli ulospäin normaalia elämää, eikä kukaan aavistanut, mitä seinien sisäpuolella tapahtui. Äiti oli sairaseläkkeellä työelämästä ja vietti paljon aikaa pullon seurassa. Seuraa äidille piti silloin tällöin myös äidin ystävä, alkoholisoitunut mies naapurista. Äidin sammuttua pitkän ja hartaan ryyppäämisen jälkeen, äidin ystävällä on tapana auttaa sisaruksia iltatoimissa. Siihen sisältyi hampaiden harjauksen lisäksi koskettelua, suukottelua ja yhdyntää.
Tässä on kaksi esimerkkitarinaa, jotka huumeita käyttävät ihmiset ovat kertoneet lapsuudestaan. Jokaisen tarina on erilainen, mutta silti niissä on paljon samanlaisia elementtejä. Vanhempien päihteiden käyttö, laiminlyönti ja heitteille jääminen lapsuudessa kasvattavat merkittävästi riskiä tulla päihteiden väärinkäyttäjäksi. Lähes jokaisessa tarinassa toistuu myös kokemus väkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta. Jos kokemusta väkivallasta tai seksuaalisesta kaltoinkohtelusta ei ole lapsuuden ajalta, yleensä päihdemaailmassa eläminen tuo sen mukanaan.
Tämä herättää minut pohtimaan, onko kaikilla todella samanlaiset mahdollisuudet ponnistaa elämään? Onko päihteiden käyttäminen todella valinta, jonka jokainen valitsee monien valintojen joukosta? Voiko sellainen ihminen, joka ei ole kokenut näiden tarinoiden kaltaisia lähtökohtia, määritellä kenellä on mitkäkin mahdollisuudet elämässä?
Varmaa on ainoastaan yksi asia: kukaan ei ole lapsena haaveillut tulevansa huumeiden käyttäjäksi.

*tarinoiden yksityiskohtia on muutettu, etteivät niiden kertojat olisi tunnistettavissa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit julkaistaan. Tervetuloa keskustelemaan!