19. tammikuuta 2017

Mainettaan parempi korvaushoito

Korvaushoito tarkoittaa opioideista riippuvaisten huumeiden käyttäjien hoitomuotoa. Siinä huumeiden sijaan potilaalle annetaan valvotuissa olosuhteissa korvaushoitolääkettä vieroitusoireiden ehkäisemiseksi. Korvaushoidolla on kuitenkin joidenkin korvissa edelleen huono kaiku, koska korvaushoitolääkkeitä voidaan käyttää myös väärin.

Onko korvaushoito huonon maineensa väärtti? Mitä korvaushoito tarkoittaa huumeiden käyttäjän tai meidän tavallisten kansalaisten näkökulmasta? Onko korvaushoito vain laillista päihteiden jakoa vai voiko korvaushoito parantaa elämänlaatua, jopa auttaa kuntoutumaan?
Kun puhutaan korvaushoidosta, monen mieleen tulee tietysti subutex, mutta suurin osa korvaushoidossa käytettävästä buprenorfiinista on tänä päivänä suboxone-nimistä valmistetta. Siihen on lisätty naloksonia, joka tekee aineen väärinkäytöstä vaikeampaa. Siitä ei juuri saa kiksejä, vaikka sen piikittäisi suoneen.

Toinen yleisesti käytetty korvaushoitolääke on metadoni, jota käytetään myös kipulääkkeenä ja päihteenä. Kun metadonia käytetään korvaushoidossa, elimistö kuitenkin tottuu siihen ja sen mielihyvää tuottava vaikutus heikkenee. Tämän vuoksi korvaushoitoa ei voi verrata lailliseen huumeiden jakoon - se ei pistä päätä sekaisin, vaan ainoastaan pitää vieroitusoireet poissa. Kyse on siis hoidosta. Pahimmillaan vieroitusoireet voivat olla äärimmäisen tuskallisia, joskus jopa hengenvaarallisia, joten niitä on syytäkin hoitaa.
Joskus korvaushoitoa vastustetaan sillä argumentilla, että korvaushoitolääkettä valuu katukauppaan. On totta, että tätä tapahtuukin, mutta melko vähän, sillä korvaushoitoa valvotaan tiukasti. Tavallisesti lääke noudetaan klinikalta ja nautitaan paikan päällä kilinikan työntekijän silmien alla. Esimerkiksi suboxone ei edes ole katukaupassa järin suosittua, koska sillä ei oikein saa päätä sekaisin.

Yleensä korvaushoitopotilaita ei houkuta myydä omia suboxonenappejaan, koska niistä ei saa kummoistakaan hintaa – ja sittenhän joutuisi sitä paitsi kärsimään vieroitusoireista. Suurin osa laittomassa katukaupassa liikkuvasta korvaushoitolääkkeestä onkin subutexia, joka on salakuljetettu Suomeen ulkomailta. Sen katukauppa tuskin loppuisi, vaikka yksikään korvaushoitopotilas ei enää saisi korvaushoitoa.
Suomessa korvaushoitoa annetaan arviolta noin 2700 potilaalle. Parhaimmillaan korvaushoito voi mahdollistaa päihteiden käyttöön liittyvän kierteen katkeamisen. Kun huumeita käyttävä ihminen pääsee korvaushoidon piiriin, ei hänen tarvitse enää kestää sietämättömiä vieroitusoireita. Elämä rauhoittuu, kun ei tarvitse epätoivoisena juosta kaduilla etsimässä aineita tai tehdä rikoksia hankkiakseen rahaa kaman ostamiseen. Ei enää tule huumevelkoja epämääräisille tyypeille, eikä tarvitse olla riippuvainen väkivaltaisesta diileristä tai hengailla kamapiireissä, kun tietää, että vieroitusoireet aisoissa pitävän korvaushoitolääkkeen saa klinikalta.
Korvaushoidossa oleva ihminen voi olla varma, että valvotusti annettava lääke on sitä, mitä sen on tarkoituskin olla – ei tarvitse enää oman henkensä uhalla turvautua katukaupasta hankittuihin likaisiin ja arvaamattomiin aineisiin. Korvaushoitolääke nautitaan suun kautta, joten erilaiset piikittämiseen liittyvät komplikaatiot (mm. tulehdukset, paiseet, verenmyrkytykset) vähenevät ja terveydenhuoltojärjestelmä kuormittuu vähemmän. Joku onnekas saa ehkä pitää kätensä tai jalkansa, kun ei tarvitse amputoida kuolioon mennyttä raajaa. Monelle huumeita käyttävälle naiselle korvaushoidon piiriin pääseminen on puolestaan tarkoittanut sitä, ettei tienestejä tarvitse enää hankkia seksityöhön turvautumalla.
Kun korvaushoitolääke pitää vieroitusoireet hallinnassa, ihminen voi opetella tavallista arkea, keskittyä ihan muihin asioihin kuin päihteisiin ja ryhtyä laittamaan asioita pikkuhiljaa kuntoon. Lääkkeen ja psykososiaalisen tuen avulla elämä yleensä alkaa vähitellen normalisoitua. Jos kuntoutuu riittävästi, voi lääkkeen avulla elää tavallista elämää, opiskella tai käydä töissä. Myös irrottautuminen pikkuhiljaa korvaushoidosta voi tällöin tulla mahdolliseksi.

Silloinkin kun ihminen jatkaa muiden päihteiden käyttöä korvaushoidon rinnalla (puhutaan oheiskäytöstä), parantaa korvaushoito yleensä merkittävästi elämänlaatua. Muiden aineiden käytön tarve on tällöin joka tapauksessa pienempi, joten päihteisiin liittyvät haitatkin vähenevät.
Korvaushoidon ja oikeastaan kaiken päihdehoidon vaikutukset näemme myös me ihan tavalliset veronmaksajat arjessamme. Vähemmän häiriökäyttäytymistä, turvattomuutta ja sekavia ihmisiä kaduilla. Vähemmän pöllittyjä pyöriä ja verkkokomeromurtoja. Puhtaampia puistoja ja vähemmän neuloja ja ruiskuja lojumassa siellä, minne ne eivät kuulu. Ihan tutkimustenkin mukaan korvaushoito vähentää esimerkiksi omaisuusrikoksia. Veronmaksajakin kiittää. Veroeuroja tarvitaan vähemmän esimerkiksi järjestyksenvalvontaan, terveydenhuoltojärjestelmään tai vankiloihin.
Korvaushoito ei ole ihmelääke, eikä se ole ratkaisu kaikkiin riippuvuusongelmiin. Sen ohella olisi tärkeää aina tarjota myös psykososiaalista tukea. Korvaushoidon lisäksi tarvitaan erilaisia muita päihdepalveluja ja hoitomuotoja, sillä on yksilöllistä, mikä hoito sopii kenellekin.

Korvaushoito on kuitenkin mainettaan parempi. Se vähentää inhimillistä kärsimystä ja on myös yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa, kun päihdehaitat vähenevät. Yksilölle sen merkitys voi olla uskomattoman suuri. ”Ilman korvaushoitoa olisin varmaan jo kuollut”, kertoi minulle äskettäin eräs korvaushoidossa ollut asiakkaamme. Se oli aika pysäyttävästi sanottu. Kyllä minulla ainakin tuli tippa linssiin.

Teksti: toiminnanjohtaja Ron Furman, Tukikohta ry

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit julkaistaan. Tervetuloa keskustelemaan!