12. lokakuuta 2017

Miltä asunnottomuus tuntuu?


”Asunnottomuus on pelottavaa. Lannistavaa. Taistelua. Ihmisarvoa alentavaa. Yksinäistä. Tuntuu, että sä olisit jätös, olet taakka kaikille, yhteiskunnalle ja läheisille, et ole yhtään mitään, et oikeastaan ole olemassakaan.  Koti on turvaa, ilman sitä sä et ole mitään. Asunnottomana eläessä yksinäisyyden tunne on musertava, vaikka olisit ihmisten kanssa, asunnottomana sä olet silti aina täysin yksin. Kaikki yrittävät vain hyötyä susta ja sun täytyy yrittää hyötyä kaikista, jotta selviäisit hengissä.”

Näin asunnottoman elämää kuvailee kaksi naista, jotka ovat joutuneet muutamia kertoja asunnottomaksi päihdeongelman vuoksi. Usein puhutaan siitä, mitä asunnottomuus on ja miten paljon sitä on, mutta kuinka moni tietää, miltä se todella tuntuu? En minä ainakaan, siksi haastattelin tätä blogitekstiä varten ihmisiä, jotka osasivat kertoa siitä minulle.

Asunnottoman ihmisen päivät koostuvat hyvin pitkälti perusasioista: mistä saada ruokaa, minne päästä lämmittelemään ja pesulle. Ja sitten se yöpaikka. Ihminen ei voi elää kovin kauan ilman, että saa nukkua.

Yöpaikan metsästystä voi tehdä muutamalla tavalla: voit yrittää päästä oman kuntasi tarjoamaan ensisuojaan (ennen puhuttiin yömajoista), johonkin rappukäytävään, muuhun julkiseen tilaan tai jonkun kaverin tai puolitutun nurkkiin. Helsingissä lyhytaikaista yöpaikkaa tarjoaa Kampissa Hietaniemenkadun palvelukeskus eli puhekielessä Hietsu. Paikkoja on rajoitettu määrä ja majoitus tapahtuu sängyillä tai muovipatjoilla lattialla. Välillä kuulee arvosteltavan Hietsun olosuhteita, mutta keskustellessani erään asunnottoman miehen kanssa, Hietsun tarjoama majoitus näyttäytyi taivaalliselta. Katto pään päällä on pelastus ja lakana ja tyyny hipovat luksusta sillä hetkellä. Talvipakkasilla ovella lappu ”täynnä” musertaa ihmisen täysin.

Hietsun ollessa täynnä vaihtoehdot ovat varsin niukat. Voi alkaa etsimään avointa rappua. Niitä ei vain ole kovin montaa. Ja jos joku löytää sinut omasta rappukäytävästään, saat välittömästi lähtöpassit. Toinen vaihtoehto on yrittää päästä jonkun kotiin nukkumaan. Kun yrität saada toisen kotoa yöpaikkaa, olet valmis vaikka pesemään vessan ja nukkumaan eteisen lattialla, jos saisit vain viettää yön sisällä. Koskaan et kuitenkaan voi olla täysin varma, saatko viettää koko yön sisätiloissa sittenkään. Olet aina toisen armoilla ja jos sinut päätetään heittää ulos, olet jälleen lähtöpisteessä.

Viimeisen vaihtoehto, varsinkin kylmällä ilmalla, on kävellä päämärättömästi ympäriinsä ja pysyä liikkeellä. Hetkeksikään ei parane pysähtyä tai kylmyys ottaa vallan. Voit yrittää myös päästä lämmittelemään julkisiin tiloihin, mutta edes Helsingissä ei ole tilaa, joka olisi koko yön auki, saati pienemmillä paikkakunnilla. 

Erityisesti asunnoton nainen on hyvin haavoittuva. Yöpaikan saadakseen täytyy yleensä antaa sen tarjoajalle vastapalvelus. Se voi olla rahaa, päihteitä tai seksuaalisia tekoja. Myös seksuaalisen väkivallan riski on asunnottomana aina olemassa.

Meille naisille aina sanotaan, että älkää liikkuko myöhään yöllä yksin tai älkää lähtekö vieraan mukaan, niin vähennätte riskiä joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Mutta mitä jos ei ole muuta vaihtoehtoa? Jos ei ole kotia tai paikkaa minne mennä, ei ole valinnanvaraa. Talvipakkasella saatat joutua tarttumaan valmiiksi jo epäilyttävän yöpaikkaa tarjoavan puolitutun tarjoukseen, ettet jäätyisi kuoliaaksi. Tällöin voit joutua pohtimaan mielessäsi: kuolenko mieluummin kylmettymiseen vai otanko riskin tulla raiskatuksi? Aika kova valinta. 

Perustarpeina nukkumisen ja syömisen lisäksi voidaan myös pitää hygieniaa. Ilman kotia hygieniasta on vaikea huolehtia. Naisena tuntuu vieraalta ajatella kaupunkiolosuhteissa viikkoa ilman suihkua, hampaiden pesua ja vaatteiden vaihtamista. Se on asunnottomalle kuitenkin todellisuutta. Jollet löydä tietäsi päiväkeskuksiin, joissa on suihku- ja pyykinpesumahdollisuus, olet näissäkin asioissa muiden ihmisten armoilla. Vanhempi asunnoton nainen kertoi, että omaan likaisuuteen joutui tottumaan eikä sitä enää muistanutkaan. Mutta eihän se ole ihmisen elämää. Jollet itse enää haista miltä haiset, muiden ihmisten ilmeet ohi kulkiessasi kyllä muistuttavat sinua.

Asunnottomalla on useimmiten koko omaisuus mukanaan koko ajan irtokasseissa tai repussa. Sinne pitäisi saada mahtumaan kaikki, mitä ihminen elämässään tarvitsee. Pysähdyin pohtimaan tätä sen jälkeen, kun kesällä muutettuani valitin useissa eri yhteyksissä, kuinka elämäni on niin hankalaa, kun muutossa kaikki tavarat ovat väärissä paikoissa tai kadonneet jäljettömiin. Ja sillä hetkellä se aiheutti minulle suurta epätoivon tunnetta - mikään ei ollut siellä, missä kuuluisi, ja elämä tuntui kaoottiselta.

Oma valitusvirteni pysäytti minut lopulta, kun aloin pohtimaan, miten joku joutuu laittamaan kaikki tavaransa muutamaan muovikassiin. Muuttojen jälkeisestä tavarakaaoksesta meillä monella on varmasti kokemusta, omaisuuden kantaminen muovikassissa on suurimmalle osalle meille yhtä vierasta kuin arabian alkeet.

Asunnottoman elämään kuuluu myös väistämättä haasteet terveydentilan kanssa. Vähintään pieni flunssa on aina päällä. Itse sairastuessani olen lähes aina niin kipeä, että makaan useamman vuorokauden melkein taju pois sängyssä ja yritän vaan sinnitellä. Asunnottomalla ihmisellä ei ole edes kattoa ja seiniä suojaamassa kylmyydeltä ja tuulelta. Erään asunnottoman sanoin lääkärissä käynti sairaana on täysin turhaa, siellä kehotetaan vaan lepäämään ja pitämään itsensä lämpimänä, kunnes tauti väistyy. Siinä vasta tavoite, jos ei ole asuntoa.

Jos emme tunne ketään asunnotonta tai asioita, jotka siihen ovat saattaneet johtaa, saatamme helposti ajatella, että asunnottomuus on oma vika. Syyt ovat kuitenkin moninaisempia kuin mustavalkoinen ”oma vika” -ajattelu antaa ymmärtää. Emme voi tietää, mitä kenenkin historiassa on tapahtunut. Eräs asunnoton mies kertoi, että asunnottomaksi voi päätyä kuka tahansa, jos menettää perheensä tai elinkeinonsa. Ja kun menettää siihen päälle vielä luottotiedot, voi syrjäytymisen kierteestä olla yllättävän vaikea päästä pois.

Usein asunnottomuuden yhteydessä puhutaan päihdeongelmasta. Nämä kaksi asiaa saattavat hyvinkin kulkea rintarinnan. Ihmisarvoa ne eivät siltikään poista. Erään miehen sanoja lainatakseni ”Kokeilepa itse viettää viikko kadulla ilman kattoa pään päällä. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa viina maistua.”

Miksi asunnottomalle on niin vaikeaa saada asuntoa, saattaa moni pohtia. Asunnottoman elämä on täysin repaleista ja yhteiskuntamme taas perustuu taas aikatauluihin ja sopimuksiin. Esimerkiksi ilman kännykkää, kelloa ja kalenteria voi olla mahdotonta jonottaa katkaisuhoitopaikkaa. Ilman henkilöllisyystodistusta ja verkkopankkitunnuksia eri virastoissa asiointi onkin sitten käytännössä mahdotonta. 

Suomessa on enemmän asunnottomuutta kun osaamme kukaan edes aavistaa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa noin 6 650 yksinelävää asunnotonta, joista pitkäaikaisia 2 050. Asunnottomia perheitä oli puolestaan 325. Suomessa asunnottomuus ei näy välttämättä kaduilla tai julkisissa tiloissa, vaan elää ikään kuin yhteiskuntamme varjoissa. Mutta sitä on, muuten ei yli satapaikkaisen Hietsun ovella lukisi koskaan ”täynnä”. 


Tiistaina 17.10. vietämme jälleen valtakunnallista Asunnottomien yötä, jotta muistaisimme ilmiön olemassaolon, emmekä sulkisi siltä silmiämme. Mitä sitten tavallinen kansalainen voi tehdä, jos ei halua tai voi tarjota yöpaikkaa asunnottomalle ihmiselle? Kysyin tätä asunnottomalta itseltään: ”Jos joku kylmällä ilmalla tarjoaisi vaikka kahvin, päiväni olisi pelastettu.”  Voisitko sinä olla se, joka hakee R-kioskilta kahvin asunnottomalle?



Asunnottomien yötä vietetään Suomessa 17.10. YK:n köyhyyden vastaisen päivänä.

Tuoreimpia tilastoja asunnottomuudesta löydät täältä: http://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2016(42132)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asialliset kommentit julkaistaan. Tervetuloa keskustelemaan!